FYSIOTERAPIASTA APUA LASTEN JALKAONGELMIIN (1/2)

Luotu:12.04.2019

isajalapsi.jpg

Kun koko keho on jalan päällä ja jalan toiminta näin ollen vaikuttaa koko kehon liikkeisiin ja ryhtiin, lapsen jalan toimintaan ja kehittymiseen kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota. Lapsuuden ja nuoruuden aikana voidaan tehdä paljon asioita, millä ennalta ehkäistään myöhempiä vaivoja, kuten nivelrikkoa ja erilaisia tuki- ja liikuntaelinten vaivoja. Kasvavan lapsen rakenteiden kehittymiseen pystyy vaikuttamaan, kun taas aikuisena voidaan vaikuttaa vain siihen, miten olemassa olevat rakenteet toimivat.

Jalkaterä kasvaa lopulliseen mittaansa ennen kuin pituuskasvu on päättynyt, ja jalan kasvuvauhti voi olla välillä huima. Jalkaterän luiden luutuminen etenee kannasta varpaita kohti, lopullinen mitta saavutetaan 14-16 ikävuoteen mennessä. Jalkaterän luinen muoto alkaa olla valmis 6-8-vuotiaana, tästä parin vuoden kuluttua jalan rakenteet ja toiminta muistuttavat jo aikuisen jalkaa. Kuitenkin jo 1-vuotiaan jalan sisäreunan kaari alkaa näkyä varvistaessa ja selvemmin tämä alkaa kohota 4-5-vuotiaana. Liikkumisen kehittyessä aikuismainen kävelytyyli opitaan 3-5-vuotiaana, jolloin askel rullaa kannalta eteen ja ponnistuksessa kannan kohotessa jalkaterän sisäreunan holvikaari kohoaa, kuten varvistaessakin. Kävelyn oppimisessa ympäristö vaikuttaa paljon: kävelytyyli on myös tapa liikkua, ei pelkästään rakenteiden sanelema etenemismuoto. Vanhempien kävelytyyli siis vaikuttaa siihen, miten lapsi kävelee.

Jalkinevalinnat ovat lapsille tärkeitä. Jalka toimii sen mukaan, minkä päällä se on, joten kehittyvä ja kasvava jalka kannattaa pitää kengässä, joka mahdollistaa jalan normaalit liikkeet. Lasten kengät ovat usein pohjasta hyvin jäykkiä, tai taittuvat väärästä paikasta. Kasvava jalka saa virheellisesti toimivasta kengästä virheellisiä ärsykkeitä. Kengän tulee olla jalkaan hyvin istuva ja sallia jalan normaalit liikkeet liikkuessa. Etuosassa pitää olla riittävästi tilaa, jotta varpaat pystyvät olemaan suorina, etuosan tulee myös taittua varpaiden tyvien kohdalta. Kantakapin tulee olla tukeva, ettei jalka painu sisään tai ulospäin. Kengän pitää myös pysyä hyvin jalassa, ettei varpailla joudu ”tarttumaan” kengästä kiinni, eli liian isoa kasvu- ja liikkumavaraa ei kärkeen kannata jättää. Sopiva kasvuvara on 1,5-2 cm. Aika pitkälti samoilla kriteereillä löytyy aikuiseenkin jalkaan sopiva kenkä.

Yksilöllisiä eroja on paljon, ja seisomaan nousun ja kävelyn alkamisen ajankohtaan ei mitään tarkkaa ikärajaa ole, joten lasta ei tulisi liian aikaisin yrittää saada kävelemään, koska rakenteet eivät välttämättä ole vielä tähän täysin valmiita. Yleensä noin vuoden ikäisenä kävely kuitenkin alkaa. Kun lapsi saa liikkua vapaasti ja monipuolisesti, rakenteilla on edellytykset kehittyä oikein. Joskus kuitenkin voi tulla ongelmia nopean kasvun, ison rasituksen tai rakenteellisten ominaisuuksien tai poikkeamien vuoksi. Pelkästään jalan rakenteet ja toiminta eivät ratkaise kaikkea, olennaista on myös se, miten ja missä liikutaan; tasainen ja sileä alusta, mitä kotikaupungistani Tampereeltakin eniten löytyy, ei anna riittävästi ärsykkeitä, minkä mukaan jalka toimisi. Luonnollisilla, vaihtelevilla alustoilla liikkumainen haastaa jalan ja koko muun kehon toimimaan mahdollisimman monipuolisesti. 

Seuraavassa käsittelen muutamia yleisimpiä lasten jalkoihin liittyviä ongelmia, niiden syitä ja hoitokeinoja. Aihe on laaja, joten kirjoitus on jaettu kahteen osaan. Toinen osa löytyy täältä.

Alaraajojen pituusero

Alaraajojen pituusero on hyvin yleinen asia sinänsä, eikä se läheskään aina aiheuta oireita. Alaraajoissa on niin paljon liikkuvia rakenteita, että pieni pituusero voidaan toiminnassa kompensoida. Lasten alaraajojen pituuseroon kannattaa suhtautua varauksella, koska pituuskasvu pitkissä luissa, mm. reisi- ja sääriluussa, tapahtuu sykäyksittäin ja joskus eri aikaan vasemmalla ja oikealla. Kasvavilla lapsilla siis ero saattaa muuttua ja jopa vaihtaa puolta. Jos alaraajojen pituuserosta selvästi aiheutuu oireita, voidaan korotusta kuitenkin käyttää. Korotus voi olla joko kannan alla tai koko jalan mittainen ja paksuus voi jäädä puoleen todetusta erotuksesta. Tilanne kannattaa kontrolloida 2-3 kuukauden välein.

Kasvukivut

Hyvin yleinen kipujen aiheuttaja lapsilla on kasvukivut, joiden tarkkaa syytä ei tunneta, eli täsmällistä hoitoakaan ei ole. Kivut kuitenkin aina loppuvat ennen pitkää, eikä ilmiön taustalla ole mitään sairautta. Kasvukipuja on yleensä 3-12-vuotiailla ja kivut painottuvat iltaan nukkumaan menon paikkeille kestäen muutamasta minuutista muutamaan tuntiin. Aamulla ja päivällä kasvukipuja ei esiinny. Yleensä kipualue on säärien etupuolelle, polvitaipeissa tai jalkaterissä.

Ylirasitus saattaa olla yksi kasvukivun aiheuttaja, pelkästään luun nopea kasvu ei välttämättä selitä kasvukipuja, koska näitä ei yleensä esiinny nopeimman kasvun aikana. Runsaan fyysisen aktiivisuuden on havaittu lisäävän kasvukipuja. Pituuskasvu tapahtuu luissa nopeammin kuin lihaksissa, jänteissä, hermoissa ja muissa pehmytkudoksissa. Hermokudos on venytykselle hyvin herkkää, joten tämä saattaisi olla yksi tekijä kasvukivun taustalla. Kasvukivuista kärsivillä lapsilla on myös havaittu kipukynnyksen olevan alempi kuin kivuttomilla.

Luun kasvaessa nivelten läheisyyteen kiinnittyviin jännerakenteisiin kohdistuu vetoa ja lihasten jäädessä kasvuvauhdissa jälkeen, liittyy tähän usein kireyksiä. Venyttelyllä kireyksien poistaminen usein auttaakin oireisiin. Venytystä ai kuitenkaan kannata pitää kovin kauaa, koska hermokudos voi pitkästä venytyksestä ärtyä. Venyttelyn voi tehdä pumppaavina, muutaman sekunnin venytyksinä, toistaen venytykset 4-6 kertaa. Kipualueen pitkittäinen sively ja hieronta on usein tehokas hoito, kylmä- ja lämpöpakkauksiakin kannattaa kokeilla, joskus kipulääkitys voi olla tarpeen.

Latuskajalka

Nyttkuva_6.pngLatuskajalka, lättäjalka, lattajalka, eli jalka, jossa holvikaaria ei juuri ole, on yksi yleinen syy tuoda lapsi jalkoihin perehtyneen fysioterapeutin vastaanotolle. Latinankielinen diagnoosi on pes planus tai pes planovalgus. Perimä on suurelta osin tämän mallisen jalan taustalla. Pikkulapsen jalkojen matalista kaarista ei kannata heti huolestua, sillä kaarten kehittymiseen kuitenkin menee aikaa ja yksilölliset vaihtelut ovat suuria. 3-vuotiaana, jolloin jalan sisäreunan kaari pitäisi olla selvästi näkyvissä, voidaan luotettava diagnoosi tehdä. Holvikaarten kehittymistä on kuitenkin hyvä seurailla, ja jo 1-vuotiaan lapsen jalassa pitäisi alkaa näkyä sisäreunan pitkittäisen kaaren nouseminen lapsen noustessa varpailleen.

Usein latuskajalka ei oireile, mutta esiintyessään oireet tyypillisesti ovat jalkaholvien tai nilkkojen särkyä, kipua, puutumista ja väsymistä rasituksen jälkeen ja iltaisin. Lepo auttaa oireisiin. Kaarien puuttuminen tai heikko aktiviteetti heikentää jalan toimintaa, mistä voi myöhemmin tulla ongelmia jalkaterien lisäksi esimerkiksi polviin tai lonkkiin. Oireettomissakin tapauksissa alaraajoihin erikoistuneen fysioterapeutin tutkimus on hyödyllinen, jotta voidaan selvittää, voisiko jalan toimintaa parantaa harjoitteiden avulla. Vaikka jalan kaariin ei saisikaan korkeutta lisää, voi tukilihasten vahvistamisen kautta usein saada liikkumista miellyttävämmäksi ja helpommaksi.

Latuskajalan treenaamiseen riittää muutama minuutti kerrallaan. Hyviä jumppaliikkeitä ovat päkliöille nousu, päkiöillä kävely, kesäisin avojaloin liikkuminen ja ylipäänsä monipuolinen liikkuminen. Jalkojen ulkoreunoilla kävely toimii myös harjoitteena. Tässä asennossa säären ja jalkaterän välissä oleva telaluu kiertyy ulospäin. Telaluun asento määrittelee sen, mihin suuntaan kehon paino jalkaterälle tulee, eli jos telaluu on koko ajan sisään kiertyneessä asennossa jalan matalan asennon takia, kehon paino tulee liiaksi jalan sisäreunalle ja kasvavat luut myös kehittyvät tähän asentoon. Luiden kehitystä siis voi ohjailla sopivilla ärsykkeillä. Kokonaan kävelyä ei ole syytä siirtää jalkojen ulkoreunoille, vaan tämä on vain harjoite tukilihasten vahvistamiseksi. Jalkaterän mekaniikka toimii kuitenkin parhaiten silloin, kun rullaus tulee kannalta iso- ja kakkosvarpaan suuntaan ja ponnistusvaiheessa paino on iso- ja kakkosvarpaiden päkiöillä.

Joskus latuskajalan asennon korjaamiseen tai oireiden lievittämiseen tarvitaan yksilöllisiä tukipohjallisia, mutta tukilihasten aktiivinen harjoittaminen on aina yhtä tärkeää. Ainoastaan harjoittamalla heikot rakenteet saadaan vahvistettua, tukipohjalliset eivät lihaksia vahvista.

Kirjoittaja on alaraajojen fysioterapiaan erikoistunut fysioterapeutti Fysioterapialaitos AskelStudiosta Tampereelta.

Yhteystietojen käytöstä

Kun annat yhteystietosi, voimme lähettää sinulle jatkossa harjoitusohjeita ja toimintaamme koskevia tarjouksia ja muuta tietoa. Yhteystietosi ovat vain Fysioterapialaitos AskelStudion käytössä. Jos haluat poistaa yhteystietosi listaltamme, lähetä meille pyyntö sähköpostitse.

Yhteystiedot ja tietosuoja

PUH 03 4518 0205

Hämeenkatu 29 A 4, 3. krs
33200 Tampere

LATAA YHTEYSTIEDOT »

Rekisteriseloste »

Uusimmat artikkelit